Herään arkiaamuisin kahdeksalta, teen aamutoimet, kävelen töihin, kello on yhdeksän. Teen mitä milloinkin siihen asti, että päivä on täynnä (klo 16) ja kävelen kotiin. Ma-pe. Joka viikko, paitsi kun haluan olla lomalla. Ja kun olen lomalla, olen kotona, ihan niinkuin aina muulloinkin.
En käy kahvilla, koska ei ole kahviseuraa. En käy elokuvissa, koska siellä tulee pii-hätä kesken kaiken - leffat on helpompi katsoa kotona. En käy töiden jälkeen missään, koska koti on lähempänä, kävelymatkan päässä. Olen siis vain kotona. Kotona. Kotona. Keittiössä, työhuoneessa, vessassa, olkkarissa. Kesällä sentään kotipihassa, mutta kotona kuitenkin.
Ruokakaupassa käynti on kuin Suuri Seikkailu - siellä on muitakin ihmisiä ja valinnanvaikeus niistä samoista tutuista tuotteista. Juuri sulkivat kantatavarataloni, pitää opetella jokin muu ostoshelvetti, p**kat. Kynsihuolto kolmen viikon välein, tunti luksusta. Parturi silloin tällöin - laitetaan ne samat värit ja leikkaukset, kiitos, ja päänhieronta kaupanpäälle. Rivitanssia tiistaisin ja zumba perjantaisin. Vain liikuntaa, ei sosiaalisia suhteita.
Minä olen muumi(o)mamma. Silmien aluset rypistyvät. Kuvittelen keskustelukumppanini ja hänelle vuorosanat. Kirjoitan mielessäni mieleistäni elämää. Tähän olen tullut tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti